Ehkäise ja hoida osteoporoosia

  •  • Huolehdi kalsiumin riittävästä saannista
  •  • Huolehdi D-vitamiinin riittävästä saannista
  •  • Vältä liiallista laihduttamista
  •  • Vältä suolaa ja kahvia
  •  • Harrasta luustoa vahvistavaa liikuntaa
  •  • Ulkoile auringossa
  •  • Lopeta tupakointi
  •  • Ehkäise kaatuminen
  •  • Ehkäise murtumien synty
  •  • Kuntoudu murtuman jälkeen
  •  • Turvaudu tarvittaessa lääkehoitoon


Osteoporoosin diagnostiikka

Diagnostiikan tavoitteena on osteoporoosin toteaminen ja asianmukaisen hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Valitettavan usein ensimmäinen oire kuitenkin on murtuma. Muita osteoporoosin oireita ovat kipu, pituuden lyheneminen ja ryhtimuutos.

Tutkimusmenetelmistä tarkin on DEXA eli kaksienergiainen röntgenabsorptiometria, jolla mitataan luuston kokonaismineraalitiheys. Menetelmän etu on hyvä toistettavuus. Mittaustulosta verrataan terveen 20–40 -vuotiaan naisväestön luuston huipputiheyden keskiarvoon tai iänmukaiseen keskiarvoon.

Osteoporoosin diagnostiset kriteerit ovat:

  •  • Normaali luu: luuntiheys alueella, joka vastaa terveiden 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräistä luun tiheyttä +/- 1 SD
  •  • Pienentynyt luuntiheys eli osteopenia: luuntiheys on 1–2,5 SD luun huipputiheyttä pienempi
  •  • Osteoporoosi: luuntiheys on 2,5 SD tai enemmän luun huipputiheyttä pienempi
  •  • Vaikea osteoporoosi: osteoporoosin kriteerien lisäksi yksi tai useampi osteoporoosista johtuva murtuma






Osteoporoosipotilaan hoidon tavoitteet

Hoidon tavoitteena on estää luuston kunnon huonontuminen, luun mineraalitiheyden pienentyminen ja murtumat, erityisesti lonkkamurtumat.

Osteoporoosin lääkehoito

Osteoporoosin lääkehoito aloitetaan kun todetaan osteoporoosista johtuva murtuma ja osteoporoosi on varmistettu luuntiheysmittauksella tai kun todetaan luun mineraalitiheyden olevan osteoporoottista tasoa.


Lääkehoitoja ovat:

  •  • Estrogeeni: naissukuhormoni, joka hidastaa vaihdevuosien jälkeistä kiihtynyttä luun aineenvaihduntaa, lisää kalsiumin imeytymistä suolesta ja ehkäisee nikamamurtumia. Hoito aloitetaan vaihdevuosi-iässä ja jatketaan tilanteen mukaan.
  •  • Raloksifeeni: selektiivinen estrogeenireseptorin muuntelija, jota käytetään vaihdevuodet ohittaneiden naisten osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon. Se vähentää merkittävästi nikamamurtumien ilmaantuvuutta, mutta lonkkamurtumiin ei vaikutusta ole osoitettu. Raloksifeeni ylläpitää luumassaa vähentämällä luun hajoamista, lisää koko kehon luun mineraalitiheyttä sekä vähentää kokonais- ja LDL-kolesterolia. Raloksifeeni ei aiheuta lumetta enempää tiputteluvuotoa eikä stimuloi rintarauhaskudosta.
  •  • Bisfosfonaatit (alendronaatti, etidronaatti, klodronaatti, risedronaatti): osteoporoosin ehkäisyyn ja hoitoon vaihdevuosien jälkeen sekä miesten osteoporoosin hoitoon. Bisfosfonaatit estävät luun hajoamista, lisäävät luumassaa sekä vähentävät nikama- ja lonkkamurtumia.
  •  • Kalsitoniini: vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin hoitoon, myös miehille. Kalsitoniini estää luun hajoamista ja vähentää murtumia. Sopii erityisesti kivuliaiden osteoporoosin liittyvien nikamamurtumien hoitoon. Annostelu nenäsumutteena.
  •  • Testosteroni: miessukuhormoni, jota käytetään androgeenivajauksesta johtuvan osteoporoosin hoitoon miehillä.

 • Osteoporoosin ja sen hoidon tehon seurannan tulee perustua luuston mineraalitiheys-mittauksiin. Jos ensimmäisessä tiheysmittauksessa on todettu osteopenia ja jättäydytty perushoidon varaan, tiheysmittaus toistetaan 2–5 vuoden kuluttua. Lääkehoitojen teho tulisi määrittää alkuun kahden vuoden välein, myöhemmin harvemmin tehtävin mineraalitiheysmittauksin.

Kuulutko riskiryhmään?

Kartoita osteoporoosiriskisi tekemällä osteoporoositesti Osteoporoosiliiton sivuilla.